Kommentaari: Valonöörit-kirja

Luin hiljattain Frank Martelan Valonöörit-kirjan. Se on todella hyvä ja suosittelen sitä vahvasti ihmisille, joita kiinnostaa mistä rakentuu hyvä elämä. Se on myös hyvä johdatus itseohjautuvuusteoriaan. Tässä muutamia spesifejä kommentteja ja ajatuksia, joita heräsi. Vaikka kommentit ovat pääosin kriittisiä, on kirja kokonaisuutena tosi jepa.

Kommentti #1: Kappale ”Evoluutio, oksitosiini ja hyväntekeminen” -sivupointti siitä, miten pitkälle meneviä johtopäätöksiä voidaan tehdä

Tässä kappaleessa Martela ilmeisesti argumentoi, että ihmiset ovat biologisella tasolla taipuvaisia hyväntekemiseen. 

”Toisten auttaminen on siis järkevää sellaisissa yhteisöissä, joissa jäsenet a) kykenevät pitämään kirjaa siitä, ketkä tekevät hyviä tekoja b) jakavat hyvää toisten maineen ja aiemman hyväntahtoisuuden perusteella c) rankaisevat vapaamatkustajia. Harva eläinyhteisö täyttää näitä ehtoja, mutta on hyvin todennäköistä, että esi-isämme elivät tämänkaltaisissa yhteisöissä, joissa siis auttavainen käytös pääsi vahvistumaan. Tällaisissa olosuhteissa hyväntahtoisuuteen taipuvaiset ihmiset menestyivät ja lisääntyivät todennäköisemmin kuin itsekkäät lajitoverinsa, ja alttius hyväntahtoisuuteen vahvistui.”

En ole varma tarkoittaako em. ehtojen täyttyminen eläinyhteisössä sitä, että hyväntahtoisuus kehittyy biologiseksi ominaisuudeksi. Mielestäni se voisi tarkoittaa myös, että vain valmius hyväntahtoisuuteen (ts. kognitiivis-emotionaaliset valmiudet ja kapasiteetit) kehittyy biologiselle tasolle. Toisin sanoen meillä on kyky tiedollisesti ja tunteellisesti arvioida toimintaa sosiaalisessa kontekstissa niin, että voimme toteuttaa tehokkasti toteuttaa lainauksessa mainittuja a) , b) ja c)-kohtia. Mun pointti on se, että eikö voi olla, että itse hyväntahtoisuus ei ole tullut biologisesti osaksi perimäämme vaan perimämme osaksi on tullut pelkästään kognitiivis-emotionaaliset tiedonkäsittelylliset valmiudet, jotka mahdollistavat tietyssä yhteisössä hyväntahtoisen toiminnan. Hyväntahtoisuus ei olisi tässä ”mallissa” siis biologispohjaista, vaan se kuuluisi kulttuurievoluution piirissä tapahtuvaan kehitykseen.

Kommentti #2: Kappale ”Vääristynyt järkevyyden normi” – pointti koskien rationaalisuuden määritelmää taloustieteissä

”Syy on siinä, että tieto ei ole toimintaa. Meidän toimintamme ei ole puhtaan järjen ohjaamaa, vaan seuraamme motiiveja, joista osa on enemmän, osa vähemmän tietoisia. Ja yksi tällainen elämäämme ohjaava voima on kulttuurimme järkevyyden normi. Mitä on järkevyys tänä päivänä? Jos kysyt asiaa taloustieteilijältä, niin se on oman taloudellisen edun maksimointia.

                     Vanha järkevyys = Oman edun maksimointia”

Mun mielestä tässä esitetään väärin taloustieteen ja taloustieteilijöiden käyttämä määritelmä rationaalisuudesta. Rationaalisuus/järkevyys taloustieteissä yleensä tarkoittaa vain tavoitteellista toimintaa. Määritelmään ei sisälly kuvausta siitä, mitkä preferenssit (esim. voi olla oman edun maksimointi mutta voi olla myös muu) ohjaavat toimintaa.

“At its most basic level, behavior is rational if it is goal-oriented, reflective (evaluative), and consistent (across time and different choice situations). This contrasts with behavior that is random, impulsive, conditioned, or adopted by (unevaluative) imitation” (Wikipedia, Rational choice theory   

Kommentti #3: Suhdelo – diggailupointti

Tykkään paljon käsitteestä suhdelo. Diggaan myös sen takia, että suhdelo on ”holoni” (holon – samaan aikaan itse kokonaisuus ja suuremman osa). Tykkään Wilberin integraaliteoriasta, jossa holonit ovat keskeisessä osassa (integraaliteoriassa todellisuus sen eri tasoilla rakentuu holoneista).  Mietin, että onkohan suhdelo käsitettä olemassa englanniksi?

Kommentti #4 Kappale ”Menestysansa” -seuraako menestyksestä se, että henkilöstä tulee mulkku tmv

”Mutta se henkilökohtaisuuksista. Myös tutkimukset kertovat, että menestys tekee ihmisestä helposti mulkun. Paul Piff tutkimusryhmineen meni liikenneympyrään katsomaan, mitkä autot kiilaavat toisten eteen. Tutkimuksessa joka kymmenes auto etuili törkeästi ja stereotypiat pitivät paikkansa: Audit, BMW:t ja Porschet olivat kaikista todennäköisimpiä kiilaajia. Sama juttu, kun katsottiin mitkä autot eivät pysähdy jalankulkijan eteen: kalliimpi automerkki ennusti todennäköisempää ohikaasuttajaa. Kalliimman auton omistajat ovat siis keskimäärin itsekeskeisempiä liikenteessä. Eikä kyse ollut vain automerkistä. Toisessa tutkimuksessa ihmisiä pyydettiin kertomaan, mihin tuloluokkaan kuuluvat ja sitten pyydettiin arvioimaan toimisivatko epäeettisesti eri tilanteissa (Esim: Jos saat liikaa rahaa takaisin kahvilan kassalla, pidätkö sen itselläsi?). Jälleen ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat olivat todennäköisempiä säännönrikkojia. Ja he tosiaan olivat valmiimpia huijaamaan: Kun pelaajia pyydettiin heittämään noppaa voittaakseen rahapalkinnon, he itse raportoivat nopanheiton tuloksen kokeen pitäjälle. Mutta he eivät tienneet, että kokeen pitäjä itse asiassa tiesi mikä heidän tuloksensa oli. Arvaa ketkä huijasivat useammin kuin muut: Ylempään tuloluokkaan kuuluvat.”

….

”Tämä ei tarkoita, että kaikki menestyjät olisivat mulkkuja. 30 % kalleimman autoryhmän ihmisistä kiilasi toisten eteen. Se tarkoittaa, että 70 % – eli valtaosa – ei kiilannut. Ei pidä siis tehdä mitään yleistyksiä siitä minkälaisia ihmisiä kaikki rikkaat tai kaikki köyhät ovat. Valtaosa menestyjistä on hyviä tyyppejä. Mutta menestys altistaa ylpistymisen vaaralle. En siis kerro tätä dissatakseni menestyjiä. Vaan varoittaakseni heitä. Siinä vaiheessa, kun alat menestyä, ole varuillasi. Muuten voit huomaamattasi ajautua menestysansaan.”

Vaikuttaisi siltä, että kirjassa esitettyjen tutkimusten perusteella ei voida tehdä johtopäätöstä, että rikkaat tai menestyjät ovat keskimäärin enemmän mulkkuja kuin tavalliset ihmiset, tai että menestys johtaa mulkkuuteen. Pienempi taipumus hyväntekeväisyyteen voi johtua muista asioista kuten persoonallisuuden piirteistä, ei menestyksestä. Esim. Piffin tutkimuksessa ei voida sanoa, että kiilaamisen taustalla olisi varakkuus. Taustalla voi pikemminkin olla muita (jo ennen menestystä olemassa olleita persoonallisuus tai arvotason) tekijöitä, jotka saavat tavoittelemaan BMW:n ostamista ja rikastumista.

Schwartzin arvoteorian pohjalta on itse asiassa ymmärtääkseni todennäköisempää olettaa, että henkilöt, jotka eivät pidä hyväntekemistä (benevolence) tärkeänä, arvostavat valtaa ja ulkoisia saavutuksia (achievements, power). Siispä mututuntumalta näkisin, että parempi lähtöoletus vois olla, että  “menestys” (bmw!) seuraa näistä arvoista (pienempi halukkuus hyväntekemiseen ja vallan ja arvostuksen tavoittelu) kuin että menestyksestä seuraa nämä arvot/käytös.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *