Kommentaari: So Good That They Can’t Ignore You – Cal Newport

Kirja esittelee Cal Newportin reseptin siihen, kuinka löytää upea työ. Kirja on tosi hyvä.

Kirjan keskeiset pointit pähkinänkuoressa:

– Intohimohypoteesi on virheellinen ja mahdollisesti haitallinen. Intohimohypoteesin mukaan upea työ löytyy niin, että ensin mietit, mikä on intohimosi ja sitten etsit työn, joka vastaa sitä. Intohimohypoteesi ei kuitenkaan selitä sitä, miten ihmiset, jotka rakastavat työtään ovat päätyneet nykyiseen työhönsä

– Intohimon etsimisen asemesta kannattaa investoida “urapääomaan” eli kehittää harvinaisia ja arvokkaita taitoja. Sitten kun sinulla on näitä taitoja, voit vaihtaa niiden tuottavan arvon haluamaasi työn ominaisuuksiin (Newportin mukaan näitä unelmatyötä kuvaavia haluttavia ominaisuuksia on autonomia, luovuus ja vaikuttavuus)

– Kerätäksesi urapääomaa kannattaa omaksua “artesaanin asenne”: fokus siihen, mitä arvoa tuotat maailmalle sen sijaan mitä arvoa maailma (tai siis työ) tuottaa sinulle

– Kerätäksesi urapääomaa ja taitoja kannattaa käyttää tarkoituksellista harjoittelua (deliberate practice), jonka kaksi keskeistä piirrettä ovat:  1. Haastat taitojasi ja kykyjäsi jatkuvasti (teet sopivan vaikeita asioita) 2. Saat nopeasti rehellista palautetta tuotoksistasi

– Upean työn ehkä keskesin piirre, “ihme-eliksiiri”, on autonomia: kyky päättää mitä teet ja miten teet sen. Kun sinulla on urapääomaa riittävästi, käytä sitä saadaksesi autonomiaa

– Kun mietit urapääoman vaihtamista autonomiaan, kohtaat kaksi sudenkuoppaa 1) jos yrität saada autonomiaa ilman riittävää urapääomaa, autonomia ei ole kestävää (esim. rahat loppuu) 2) jos sinulla on paljon urapääomaa, työnantajat ja ympäristö vastustavat yrityksiäsi vaihtaa sitä autonomiaan

– Yksinkertainen nyrkkisääntö em. sudenkuoppien välttämiseksi: tee sitä, mistä ihmiset ovat valmiita maksamaan sinulle. Jos kukaan ei halua maksaa sinulle ideastasi, et ole valmis vielä toteuttamaan ideaasi

– Uramissio on yksi asia, minkä voit ostaa jos sinulla on paljon urapääomaa.

– Parhaat missioideat löytyvät sieltä, missä oman alasi huippuosaamisen raja kulkee juuri nyt. Tarvitset paljon urapääomaa, jotta kohtaisit näitä ideoita

– Jos olet identifioinut yleistason mission, kannattaa protoilla sitä tekemällä systemaattisesti pieniä kokeiluprojekteja. Näiden projektien kannatta olla sellaisia, jotka huomataan: 1) ne ovat huomoita herättäviä 2) projektit kannattaa toteuttaa alustalla tai yhteisössä jotka tukevat huomion leviämistä

Seuraavaksi muutamia laajempia huomiota kirjasta.

Argumentoidessaan intohimohypoteesia vastaaan Newport käyttää mielestäni muutamia hieman heikkoja argumentteja:

“This result deals another blow to the passion hypothesis. In Wrzesniewski’s research, the happiest, most passionate employees are not those who followed their passion into a position, but instead those who have been around long enough to become good at what they do. On reflection, this makes sense. If you have many years’ experience, then you’ve had time to get better at what you do and develop a feeling of efficacy. It also gives you time to develop strong relationships with your coworkers and to see many examples of your work benefiting others. What’s important here, however, is that this explanation, though reasonable, contradicts the passion hypothesis, which instead emphasizes the immediate happiness that comes from matching your job to a true passion.”

Nämä kuvatut tulokset voivat selittyä valintaharhalla (selection bias): ne, jotka ovat olleet tietyssä työssä pisimpään, ovat todennäköisesti juuri ne, jotka myös pitävät siitä eniten. Ne, jotka eivät diganneet työstä, vaihtoivat toiseen, kun aika oli kypsä

Newport argumentoi intohimohypoteesia vastaan myös itseohjautuvuusteoriaan pohjautuen:

“Of equal interest is what this list of basic psychological needs does not include. Notice, scientists did not find “matching work to pre-existing passions” as being important for motivation. The traits they did find, by contrast, are more general and are agnostic to the specific type of work in question. Competence and autonomy, for example, are achievable by most people in a wide variety of jobs— assuming they’re willing to put in the hard work required for mastery. This message is not as inspiring as “follow your passion and you’ll immediately be happy,” but it certainly has a ring of truth. In other words, working right trumps finding the right work.”

Mun ymmäryksen mukaan itseohjautuvuusteorian autonomia-tarpeeseen kuuluu se, että tekee jotain omasta vapaasta tahdostaan. Autonomia toteutuu työssä parhaiten silloin, kun teet jotain ihan vaan tekemisen ilosta – eli tekisit sitä, vaikka et saisi siitä rahaakaan. Tältä osin autonomia ei nähdäkseni voi yhtä helposti yhden yksilön tapauksessa toteutua hyvin erilaisissa töissä sen takia, että ihmisillä on yksilölliset mieltymykset, jotka rajaavat potentiaalisten huippuduunien määrää. Autonomian suppeampi versio – se että saat ison vapauden päättää kuinka teet työtä ja milloin – voi taas toteutua hyvinkin monissa erinlaisissa duuneissa.

Urapääoman osalta ei ole vain tärkeää, se, että kehität taitojasi, vaan myös se, että sinulla luotettavaa näyttöä siitä, että taitotasosi on hyvin korkea.

Milloin ei kannata luottaa “artesaanin asenteeseen” (siis fokusoida siihen mitä arvoa tuottaa maailmalle):

“Three disqualifiers for applying the craftsman mindset:

1) The job presents few opportunities to distinguish yourself by developing relevant skills that are rare and valuable.

2) The job focuses on something you think is useless or perhaps even actively bad for the world.

3) The job forces you to work with people you really dislike. “

Pidän Newportin esille tuomasta jaottelusta: productivity mindset vs. deliberate practice mindset. Eli keskitytkö tekemisessä tuottamaan (saamaan asioita aikaiseksi) vai tarkoitukselliseen harjoitteluun. Newport suosittelee jälkimmäiseen keskittymistä. Olen samaa mieltä: pitkällä aikavälillä osaamisinvestoinnit auttavat saamaan aikaan paljon enemmän asioita.

Notes: Brief History of Everything by Ken Wilber – Chapter 5

This post is about the chapter 5 Four corners of the cosmos.

Wilber argues that we need to move from “modernity” (rational-industrial) to “postmodernity”. In terms of transcend:

“(1) be open to modes of consciousness that move beyond mere rationality (2) embed them in modes of techno-economic structures that move beyond industrialization. In other words, a change of consciousness embedded in a change of institutions. Either one alone will probably not work. “

In terms of inclusion:

“both rationality and industry will be included as well, but now as mere components in a more balanced, more inclusive, more integrated stance that will incorporate—and limit—rationality and industry”

The four quadrants: four perspectives to reality

In this chapter, Wilber introduces the concept of four quadrants, the four different ways perspectives to reality, which I think is one of the biggest contributions Wilber’s Integral theory. It has helped me to look at reality in a clear and more complete manner. The four quadrants are: individual-interior (I), collective-interior (WE), individual-exterior (IT) and collective-exterior (ITS).

(Figure 5-1 from Ken Wilber’s Brief History of Everything)

Wilber describes that he came up with the four quadrant concept when went through different developmental theories (psychology, sociology, ecology, systems theory, physics, mysticism, philosophy, etc) and made lists various holarchical maps in there. He says he first thought all the maps refer to the same territory but later it came evident that there are four very different territories the collected maps refer to: hence the four quadrants.

Four quadrant map fits nicely with the holon theory: Interior dimensions look at insides of holon (holon from inside) and exterior dimensions look at outsides of holon (holon from outside). Individual dimensions look at holon individually and collective dimensions look at holon as part of collective or community. Results we get when using these four ways of studying a holon are correlated because what seen inside is correlated with what is seen outside and what happens on individual level is correlated with what happens in collective level.

Below is a more detailed map of different correlated developmental holarchies in the four quadrants (from Brief History of Everything):

A good example of a correlated findings in the two individual quadrants is consciousness/experience <-> brain/nervous system. Consciousness is how things look from inside, brain activity is how things look from outside. More specific example of the correlates is: emotions (interior-individual) <-> limbic system. I guess this is still bit simplistic because emotions are not represented exclusively by the limbic system – though the limbic system is the primary brain structure representing basic emotions.

Wilber argues invidividual holons exist only in communities (or collectives) of similar depth holons. By looking at these communities it is possible to map the collective holons (lower right and left quadrants in the above figure). In human context, we get: interior-collective: “cultural, i.e. the interior meanings and values and identities that we share with those of similar communities” and exterior-collective: “social, i.e all exterior, material, institutional forms of the community, from its tecno-economic base to architectural styles to its written codes to its population size.”

In the more general case, including also nonhuman holons, interior-collective or culture means worldspace or all the things that holons of similar depth can respond to:

“By the culture or worldspace of holons, I simply mean a shared space of what they can respond to: quarks do not respond to all stimuli in the environment, because they register a very narrow range of what will have meaning to them, what will affect them. Quarks (and all holons) respond only to that which fits their worldspace: everything else is a foreign language, and they are outsiders. The study of what holons can respond to is the study of shared worldspaces. It’s the common world that all holons of a similar depth will respond to. That is their shared culture. “

Wilber gives a great nonhuman example of interior-collective or worldspace of wolves:

“Nonhuman cultures can be very sophisticated. Wolves, for example, share an emotional worldspace. They possess a limbic system, the interior correlate of which is certain basic emotions. And thus a wolf orients itself and its fellow wolves to the world through the use of these basic emotional cognitions—not just reptilian and sensorimotor, but affective. They can hunt and coordinate in packs through a very sophisticated emotional signal system. They share this emotional worldspace. Yet anything outside that worldspace is not registered. I mean, you can read Hamlet to them, but no luck. What you are, with that book, is basically dinner plus a few things that will have to be spat out. The point is that a holon responds, and can respond, only to those stimuli that fall within its worldspace, its worldview. Everything else is nonexistent. “

Espacially, in the context of human societies, interior-collective relates to worldviews.

As in the case of individual quadrants, what we find when looking at interior-collective and exterior-collective are correlated. The worldviews are correlated with exterior forms of social structures that support them.

Wilber gives an example of looking at reality through the intercorrelated four quadrants. Holon = ‘The thought of going to the grocery store’

  • Interior-individual: When one has that thought, what is experienced is the thought itself, the meaning – the symbols, the images, the idea of going to the grocery store
  • Exterior-individual: changes in brain: dopamine increases, acetylcholne jumps the synapses, beta brainwaves increases etc
  • Interior-collective: the internal thought makes only sense in the terms of ones cultural background. In primal tribal society milloin years ago, one would not even be able to have the thought “going to the grocery store”. Thoughts arise in a cultural background that gives texture and meaning. The thought “going to the grocery store” can only exists against a vast background of cultural practices, languages and meanings, without which one could not form virtually no individual thoughts at all. This vast background is the culture, the cultural worldview, the person’s worldspace. So in the case of the thought “going to the grocery store”, interior collective are all the shared meanings, language, culture that enables one to have this thought
  • Exterior-collective: [my own thinking here] the external correlates of the shared meanings, language, culture that enable one to have the thought “going to the grocery store”: actual grocery store(s) existing in the society, social system (grocery store in market economy?)

An important point to note is that because the four quadrants are interrelated, evolution happens in all of them in a correlated manner. For sustainable evolution in one quadrant, evolution is needed in all of them. In practice, if you want to create sustainable change for the better, four quadrant approach will help you.

In conclusion, the four quadrant map is one of the big insights of Integral theory, at least for me.

Kolme harjoitetta kielteisten tunteiden ja huolien käsittelyyn

Kirjoitimme Kaj’n kanssa Kehitystön blogissa siitä, kuinka paremmin kohdata ja käsitellä kielteisiä tunteita ja erilaisia huolia elämässä.

Kolme harjoitetta kielteisten tunteiden ja huolien käsittelyyn

Itselleni on ollut tekstissä kuvatuista lähestymistavoista apua: kielteiset tunteet tai huolet ovat helpottaneet ja lisäksi olen saanut itseeni yhteyttä syvemmällä tasolla ja sekä oppinut tarpeistani ja uskomuksistani.